lauantai 29. marraskuuta 2014

Olen niin vihainen

Ja surullinen. Ja ahdistunut.

Ilmaisin eilen eräässä ryhmächatissa onneni tasa-arvosen avioliittolain vuoksi. Eräältä ihmiseltä tuli aivan uskomattoman törkeitä ja loukkaavia kommentteja. Kerroin hänelle, että eräs parhaista ystävistäni (#4) kuuluu seksuaalivähemmistöön ja että hän on kärsinyt tuollaisen asenteen vuoksi jo aivan tarpeeksi. Kerroin, että hän on ihana ja luultavasti pelastanut henkeni muutaman kerran.

Sain vastaukseksi vain sen, että se on ällöttävää. Aloin ihan oikeasti itkeä, minkä jälkeen vedin kilarit. Käskin tätä ihmistä painumaan vittuun ja sanoin, etten halua puhua hänen kanssaan, ennen kun hän pyytää anteeksi. Vastaukseksi sain: "ok".

Ja nyt minä tunnen asiasta häpeää ja syyllisyyttä. "Ei minun olisi pitänyt sanoa noin", "tein typerästi", "pitäisi pyytää anteeksi". Nyt minä olen riidoissa jonkun kanssa, ensimmäistä kertaa elämässäni. Ahdistavaa.

Mutta minähän en pyydä anteeksi. Olin eilen monta tuntia vihainen, ja osan siitä ajasta itkin. Kyseinen henkilö on iljettävä, enkä oikeastaan edes halua puhua hänelle.

Miten joku voi olla noin inhottava?

5 kommenttia:

  1. Erityisen paljon tunnen morkkista siitä, että paljastin sekä itsestäni että ystävästäni jokseenkin henkilökohtaisia asioita.

    Miksi en vain pitänyt turpaani kiinni?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Morkkis tämmöisistä asioista on erittäin tuttua eli osaan samaistua. Mutta kuten varmasti tajusit, ei ihmisellä kovin paljon päässä raksuta, jos hänen perustelunsa ovat "se on ällöttävää."

      Teit oikein, kun puolustit ystävääsi.
      Teit jo oikein, kun avasit suusi asiasta. Olit rohkea.

      Et SINÄ ole tehnyt mitään väärää. <3

      Poista
    2. Kiitos. Eniten kuitenkin pelkään, että olen muiden ryhmäläisten mielestä typerä ja kiihkoilen liikaa.
      Mutta kyseinen jätkä on tosiaan täysi urpo, hänen mielipiteestään en jaksa välittää.

      Kiitos <3

      Poista
    3. Tämmöset morkkikset vähentyy ajan kanssa. :) En vielä vuosi sitten voinut kuvitella, että istun kahvilassa, jossa muilla on musta/harmaa/beiget vaatteet ja meikäläisellä: punaset housut, musta paita, turkoosi neuletakki, hiuspanta jossa punainen rusetti, neonvärinen kaulakoru.. jossa vielä lepakkoheijastin roikkumassa.. :D

      Mä oon mä - ja alan taas uskaltaa olla oma itseni.

      Poista
    4. Kuulostaa ihan oikeasti upealta. Onneksi olkoon!

      Sitä omallekin kohdalle odotellessa siis. :D

      Poista