Jonkinlainen sanaoksennus siis luvassa. En ole taas vähään aikaan kirjoittanut tänne, ja nyt on vähän hankala olo. Ehkä tällainen lyhyt päivitys auttaa ja selkeyttää asiaa minullekin.
Aloitin tässä vähän aikaa sitten terveellisemmät elämäntavat. Kirjoitin, että koen itseni terveeksi ja kykeneväksi tekemään niin, ja olisi hullua velloa itsesäälissä ilman minkäänlaista syytä. Se oli totta, mutta asialla on toinenkin puoli - en ole aivan varma, olenko sittenkään täysin terve. Terveillä elämäntavoilla on siis kaksi tehtävää:
1) auttaa selvittämään, johtuvatko "oireeni" elämäntavoistani vai jostain häiriöstä
2) ehkäistä mahdollisia häiriöitä.
Mutta on edelleen todennäköisintä, että olen terve. Silti asia pyörii päässäni, joten ajattelin tehdä sille jotain.
Aloitin myös jokin aika sitten kirjoitusprojektin. Mielestäni idea on edelleen ihan hyvä, mutta en ole enää varma... En myöskään tiedä, pystynkö ilmaisemaan ajatukseni järkevästi paperille. Kirjoittaminen on niin pirun vaikeaa.
Olen muutenkin aivan helkkarin eksyksissä. En osaa muotoilla asiaa yhtään tätä paremmin.
Ja huomenna minulla on aika psykologille. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä sanon. En yhtään tiedä, mistä haluaisin puhua. Psykologi itse kääntää asian aina aivan vääriin aiheisiin, enkä sitten uskalla johdatella häntä pois niistä. Tuntuu vain siltä, että olen aivan kiero ja vinoutunut ja aika lailla pilalla.
Hyviäkin asioita on toki. Viime viikolla minulta kysyttiin, mitä aion tehdä viikonloppuna. Minulla oli menoa, mutta ilmeisesti tämä tyttö olisi halunnut tavata. Minua! Tavata! Viikonloppuna! Lehahdin aivan punaiseksi, niin punainen en ole ollut sitten yläasteen liikuntatuntien. Kiehtova reaktio minulta. Hämmennyin siis aivan totaalisesti. Mutta ilahduin myös. Ehkä minä en sittenkään ole niin luotaantyöntävä kuin luulin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti