Ja se oli ihan okei - ei kamalaa, muttei niin hirveän kivaakaan.
Tarkoituksenani oli osallistua ohjatulle liikuntatunnille, mutta toisin kävi. Nenäni alkoi vuotaa verta kymmenisen minuuttia ennen tunnin alkua (heh, taivaallinen merkki), ja kun se tyrehtyi, tunti oli juuri alkamassa. Hirveästi ei hotsittanut ajatus, että se avautuisi taas keskellä täpötäyttä salia. Myös se, että tunnilla käytettiin omituisen näköisiä apuvälineitä, saattoi vaikuttaa asiaan. Ja se, että muut siellä olevat vaikuttivat siltä, että jaksavat huhkia tunnin akrobaattilihaskuntoaerobicvenyttelyjoogahikijumppaa täydellä teholla sai minut hylkäämään ajatuksen ohjatusta jumpasta.
Hiihtelin siis kuntosalin puolelle. Sieltä löysin helppokäyttöisiä ystäviä: juoksumaton, sisäpyörän (mikäköhän sen nimi taas oli... :D) ja sellaisen jutun, jossa on jaloille kaksi alustaa, jotka ovat kiinni niissä sauvoissa, joita pidetään käsissä.
Kuten huomaatte, tiedän loistavasti nämä kuntosalijutut.
Huhkin näiden ystävien parissa kaksi ja puoli tuntia; mielenkiintoani pitivät yllä lehdet, joita sai lukea pyöräillessä. Luin kolme Imagea. Stepperissä taas sai katsella tv:tä siinä olevasta ruudusta (kyllä, tarkistin tuon jalka-alusta-käsi-jutun nimen Googlesta), kuten juoksumatossakin. Tästä tuli elävästi mieleen laihdutusmainosten "laihdu huomaamattasi!" ja "pidä hauskaa samalla kun liikut!" -lausahdukset. Ei siinä mitään, polkiessa sai itse määrätä tahdin ja Riikka Pulkkisen juttu äidiksi tulemisesta oli hyvä. Oli se oikeasti ihan hauskaa.
Jossain vaiheessa aloin miettiä, että olen treenannut vain alavartaloani. Kiertelin hetken mitä kummallisemman näköisiä kuntoilu- ja painonnostovehkeitä, kunnes palasin jälleen uskollisen kuntopyörän pariin. Miksi, oi miksi niissä ei ole ohjeita?! En minä tiedä, miten tuollaisia hömpötyksiä käytetään. Enkä varmana kysy neuvoa. Hmph.
Toinen vähän ikävämpi asia, jonka panin merkille, oli se, etten nähnyt itseni lisäksi ketään muuta, joka olisi ollut yleisen kauneusihanteen vastainen. Näin korrektisti, eli: miksi, oi miksi kukaan pullukampi ei tule salille?! Tai ehkä minä en vain huomannut, mutta oikeasti, minne tahansa katsoikin, näki vain pitkiä, hoikkia tai lihaksikkaita, nuoria, urheillullisia, terveitä ihmisiä. Oli siellä yksi nelikymppinenkin, mutta hänkin täytti muut kriteerit.
Lähes valehtelematta siellä oli kahdenlaisia ihmisiä:
Naisia:
- pitkiä (+170cm)
- pitkätukkaisia (yleensä luonnollinen väri)
- hoikkia
- kauniita
- symmetrisiä
- nuoria
- siistejä ja puhtaita
- hyvässä kunnossa olevia
Oli siellä muutama lyhytkin, mutta he taas olivat poikkeuksellisen lihaksikkaita.
Miehiä:
- pitkiä (+180cm)
- tummatukkaisia
- lihaksikkaita
- hyväkuntoisia
- symmetrisiä
- komeita
Miehillä oli muuten paljon suurempaa variaatiota iässä.
Voitte siis vain kuvitella, miltä tuntuu lyhyestä, pulleahkosta, huonokuntoisesta ja punatukkaisesta tytöstä, joka ei sitä paitsi ole käynyt suihkussa muutamaan päivään, minkä takia hänellä on erittäin likainen, ponnarille hutaistu tukka, ja hän haisee jo ennen salikäyntiä. Suoraan sanottuna minua hävetti - eikä minulla ollut edes sisäkenkiä, joilla osoittaa kuuluvani joukkoon.
Mutta onnistuinpas käymään siellä! Ajattelin jopa käydä huomenna tai ylihuomenna (ilmaisesta viikosta kaikki irti) uudestaan, joogassa, josta onkin aikaisempaakin kokemusta. Eli ohjattua liikuntaa siis, hui hirvitys.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti