Raportti #3

Olen aina ollut jouluihmisiä. Pari vuotta sitten kuitenkin tapahtui ikäviä asioita heti joulun jälkeen, joten ei liene sattumaa, että kaksi viime joulua olen ollut todella maassa. Päivät ovat kuluneet etupäässä sohvalla maaten ja tekemättömistä töistä ahdistuen. Joka ikinen päivä herätessäni mielessäni on ollut yksi asia: en jaksa, kunpa voisin vain kuolla. Minä haluan aivan oikeasti kuolla. Mutta en voi, koska rakastan ja olen rakastettu.

Kävin viikonloppumatkalla ystäväni kanssa. Siellä oli mukavaa. Olin oikeasti iloinen, eikä nauruni ollut teeskenneltyä. Nyt olen taas kotona, ja haluan kuolla. Enkä voi.

Olen myös lukenut Kay Redfield Jamisonin kirjaa An Unquiet Mind, joka kertoo kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Muistelen omia epäilyksiäni muutaman kuukauden takaisen paremman kauteni aikoihin päätäni pudistellen. Nyt en todellakaan usko olevani bipolaarinen. Noloa. Itsensä diagnosoiminen tuottaa näköjään hävettäviä lopputuloksia.

En jaksa kirjoittaa enempää, en jaksa nyt yhtään mitään.