"Juuri sopivat lapset"

Tapasin tänään serkkuni. Toinen on kuusi, toinen viisi (tai neljä, mitenkähän lienee), ja molemmat ovat uskomattoman suloisia. Ja fiksuja ja ihania ja täydellisiä pieniä otuksia.

     Tämä kuusivuotias sitten luki ääneen kirjaa Joulupukista, eli keksi oman tarinan kuvien perusteella. Yhdessä kuvassa olevassa Pukin kirjassa luki "erityisen kiltit lapset". Kun tästä huomautettiin serkulleni, hän kehitti aivan oman juttunsa.

"On erityisen kiltit lapset, erityisen tuhmat lapset ja

juuri sopivat lapset.

Erityisen tuhmatkin lapset saavat lahjoja, mutta vähemmän kuin erityisen kiltit ja juuri sopivat."

Ensin naurahdin tälle, mutta sitten tajusin, että tämähän on ihan totta. On liian kilttejä ihmisiä, mutta yleensä he saavat saman verran kuin "juuri sopivat", joskus jopa vähemmän. Tuhmatkin saavat kaikenlaista, vaikkeivät sitä välttämättä ansaitsisi.

Vaikeaa. Ihan kuin itse olisi tärkeintä maailmassa.

Epäreilua. Muita ei voi auttaa, koska takaisinmaksusta ei ole varmuutta.

Väsyttävää. Kaikki pitää tehdä ja vaatia itse.

Ehkä pitäisi lakata olemasta kiltti. Ehkä pitäisi kokeilla olla tuhma, niin se maailma näyttää nykyään pyörivän. Vai onko mahdollista, että joku voisi arvostaa kiltteyttä? Onko mahdollista, että tällaisesta kiltistä tytöstä voi tulla jotain ilman tuhmuutta? Onko erityinen kiltteys mennyt pois muodista?

En minä jaksa tällaisia miettiä. Saisinko edes joskus olla ihan vain minä, kiltti minä, ilman kilpailua tai muuta sellaista missä tarvitaan kyynärpäitä? Kyllä minä vielä joskus piikit kasvatan, mutta nyt tahtoisin olla pehmeä ja lämmin.

Minä en vain ole juuri sopiva tällä hetkellä.