Bipo #1 - maanisuus

Tässä ihan vähän aikaa iski sellainen olo, että saattaisin olla maanis-depressiivinen. Olen menossa psykologille ensi viikolla, joten ajattelin kirjoittaa tästä ennen sitä. Kerroin erään toisen postauksen kommenttiosiossa, etten usko minulla tämän taudin oikeasti olevan. Se on totta, olisin todella äimistynyt, jos tällaista kävisi ilmi. Haluan silti kirjoittaa tästä.

Olen tällä hetkellä "maanisessa" vaiheessa, joten kirjoittaminen on helppoa. Teen kaksi osaa - toisen maanisuudesta ja toisen depressiivisyydestä. Kirjoitan kuin minulla olisi virallinen diagnoosi, vaikkei olekaan. En halua loukata sillä ketään, omien tunteideni käsittely on vain helpompaa vertailun kautta. Vertaan siis omia tuntemuksiani kaksisuuntaisen mielialahäiriön (rakkaalla lapsella on monta nimeä!) yleisiin oireisiin.


Oire 1: Mielialan epänormaali kohoaminen ja ärtymys

On sellaisia viikkoja, että maanantaina haluan tappaa itseni. Tiistaina saatan kävellä bussipysäkille, katsoa hetken puidenlatvoja ja tuntea yhtäkkiä voimakasta riemua puiden väreistä, ilman tuoksusta, vastaankävelevistä ihmisistä, kaikesta... Tätä jatkuu enemmän tai vähemmän pari viikkoa aina, kun minulla on jonkinlaisia virikkeitä.

Tällöin laulan ja tanssin kaduilla. Oikeasti. Saatan vähän hiljentää, jos joku kävelee vastaan, mutta laulan kumminkin. Tunnen olevani niin täynnä riemua, että on pakko saada se ulos, pakko jakaa se maailman kanssa. Rehellisesti sanottuna rakastan tätä tunnetta; suorastaan kuplin ja pulppuilen riemua, iloa ja onnellisuutta. Hymyilen vastaantuleville leveästi. Tai oikeastaan hymyilen jatkuvasti leveästi.

Jossain luki, että se tuntuu kuin olisi yhtä koko maailmankaikkeuden kanssa. Kuin olisi tärkeä ja iso osa sitä. Juuri siltä se tuntuu.

Ja sitten toisaalta jos jokin meneekin eri tavalla kuin olin odottanut, seuraa ärtymys. Silloin vituttaa aivan helvetin rankasti. Ihan pienikin juttu riittää laukaisemaan sen. En yleensä päästä sitä ulos, mutta äitini saa kyllä kärsiä tästä. Eilen hän suositteli kiropraktikkoa lättäjalkojeni vuoksi. Oli aika vähällä, etten huutanut puhelimessa, että ei minun jaloissani ole mitään vikaa, se on sinun korviesi välissä senkin ämmä.

Ei siis masenna, mutta ottaa todella rankasti päähän hetken. Nimenomaan hetken, vartti puhelun jälkeen melkein soitin äidilleni pyytääkseni anteeksi.


Oire 2: Ylikorostunut itseluottamus

Tällöin minusta tuntuu, että voin tehdä melkein mitä tahansa. Minusta voisi tulla kirjailija, jos vain kirjoittaisin vähän enemmän. Helppo homma, antakaa vain kynä ja paperia. Eikös romaaniin mene kutakuinkin vuosi? Minä kirjoitan sellaisen puolessa.

Minusta luultavasti tulee nobelisti. Ei sillä ole väliä, onko se fysiikassa, matematiikassa, kemiassa vai kirjallisuudessa, minähän olen monilahjakas.

Olen myös vallan ihastuttava persoona. Ei ole mitään syytä, ettenkö saisi jostain kumppania, jos vain etsisin. Olen viehättävän näköinen, sievä lyhyt punapää, ja fiksukin vielä.

Urheilla en halua, mutta totta kai pystyisin siihen. Kuka tahansa pystyy juoksemaan maratonin, siihen vaaditaan vain asennetta.

Oire 3: Unentarpeen väheneminen

Juurikin kaksi viikkoa sitten minulla oli loistava päivä. Olin sosiaalinen, supliikki luisti täydellisesti, ja hoksottimeni leikkasivat kuin partaterä. En ollut nukkunut sekuntiakaan. Sitä edellisenä yönä olin nukkunut ehkä viitisen tuntia.

Tänä maanantaina nukuin kolme tuntia, tiistaina kuusi. Olin loistavassa kunnossa. Nyt kello lähenee puoltayötä, enkä ole lainkaan väsynyt.

Oire 4: Lisääntynyt puheliaisuus

En pidä itseäni kovin puheliaana ihmisenä. Silti aina välillä papatan kuin papupata. Olen vain niin onnellinen, että on pakko jakaa jotain sisäisestä maailmastani jonkun kanssa. Tällöin huikkaan tervehdykset, saatanpa joskus aloittaa keskustelunkin. Yleensä pelkään tehdä aloitteita, mutta hei, eihän siinä ole mitään pelkäämistä, kun ei ole nukkunut ja on niin onnellinen. 

Tällöin selitän asioista ummet ja lammet, kun yleensä olen mahdollisimman lyhytsanainen ja selkeä. Jopa puolituttujen kanssa höpöttelen pidemmän aikaa, enkä välttele heitä kuten yleensä.

Puhun myös vieraita kieliä paljon sujuvammin, englanti menee britti-, joskus jopa skottiaksentilla, ja ranskaa pystyn lukemaan paperista lähes täydellisellä korostuksella. Ruotsia toki unohtamatta, sitäkin puhun nopeasti ja hyvin tässä tilassa. Minun nähdäkseni virheitäkin tulee vähemmän.

Oire 5: Ajatuksen riento

Maanisessa tilassa päädyn usein väittelemään jonkun kanssa. Jossain vaiheessa kyllästyn siihen ja alan provosoimaan toista yrittäen vaihtaa aihetta. En yksinkertaisesti jaksa jankata samasta aiheesta varttia kauempaa.

Teen useaa asiaa samanaikaisesti. (Nytkin minulla on auki aika monta välilehteä.) En vain jaksa keskittyä asioihin. Sarjojenkin katselu on vaikeaa, kun mieli harhailee koko ajan jonnekin. Tänään koitin katsoa erästä 90-luvun skottisarjaa, mutta loppu meni kokonaan ohi ajatellessani jotain aivan muuta. En pysty myöskään esmes kahvilla ollessani rentoutumaan, kun koko ajan tulee mieleen kaikkea mitä pitäisi tehdä.

Bussimatkat ovat tapahtumarikkaita aikoja. Käyn varmaan tsiljoona asiaa läpi puolessa tunnissa.

Poikkeuksia toki on. Saatan myös pystyä keskittymään paljon paremmin. Viime viikonloppuna harjoittelin koodausta (se vaikutti hauskalta) seitsemän tuntia putkeen. Toissapäivänä aloin piirtää heti tultuani kotiin, siinä meni viisi tuntia. En voinut lopettaa ennen kuin olin valmis.

Oire 6: Lisääntynyt toimeliaisuus

Olen tosiaan paljon sosiaalisempi. Juttelen ihmisille, sovin treffejä, vastaan kirjeisiin.

Päivitän myös blogia, piirrän, kirjoitan, osallistun aktiivisesti netissä vähän kaikkeen, aloitan ties mitä (kitaransoiton, koodauksen, nettipelaamisen, mukamas poliittisen toiminnan ja leipomisen muun muassa). Saan aikaan paljon lyhyessä ajassa. Ja jos tahdon, pystyn tosiaan keskittymään yhteen aiheeseen niin, että saavutan siinä tosiaan jotain. Esimerkiksi tätä päivitystä en saisi aikaiseksi depressiivisessä tilassa.

Kävelen myös paljon, yleensä käyttämieni julkisten sijaan.

Oire 7: Sosiaalinen estottomuus

Voi kyllä. Halailen ihmisiä, kyselen kysymyksiä, saatan sanoa ei tai kertoa oman, eriävän mielipiteeni. Voin puhua aivan mistä vain. Jopa siitä, että olin ihastunut aikoinaan opettajaani ja stalkkasin häntä netissä. Kerroin myös yhdelle tytölle, että hiplasin hänen hiuksiaan puoli vuotta sitten. Tällaisia asioita en tee muuten. En ikinä menisi esimerkiksi väittelemään kenenkään kanssa, jos olisin depressiivisessä tilassa. Minähän vain sössöttäisin ja antaisin itsestäni typerän kuvan.

Oire 8: Hakeutuminen riskialttiisiin toimiin

Tätä en itse asiassa tee. Paitsi tuhlaan rahaa oikealle ja vasemmalle, saatan antaa kerjäläiselle tai katusoittajalle kaikki kolikot lompakostani, vaikka budjettini on melko tiukka. Mutta muuten en oikeastaan, vaikka joskus tekisikin mieli. En vain osaa.

Oire 9: Lisääntynyt seksuaalinen halukkuus

Ikävä kyllä minulla ei ole kumppania. Tai ehkä se on ihan hyvä, olisin oikeasti huono tyttöystävä. Mutta onhan minulla haluja, onneksi on netti. En kommentoi tämän enempää.

Tänään kyllä katsoin kaikkia vastaantulevia ja mietin: haluaisikohan juuri tuo ihminen rakastaa minua? Mutta se taas ei niinkään liity seksiin.

Kaiken kaikkiaan pidän tästä tilasta. Joskus se on väsyttävää; en oikeasti ole sosiaalinen persoona, mutta maaninen minä on. Joudun siis usein kotiin päästyäni lataamaan akkuja. Toinen huono puoli on, etten osaa nukkua riittävästi - vaikka menisin ajoissa nukkumaan, nousen kuitenkin kahdentoista maissa kirjoittamaan kirjettä, päiväkirjaa, blogia tai muuta.  Kolmas on se, että ärsyynnyn helposti.

Mutta muuten siis tunne on aivan ihana, onnellinen ja pulppuileva. Tuntuu siltä, ettei mikään voi mennä pieleen.

Oireet ovat täältä: http://www.bipoinfo.fi/oireet/mania-aiheuttaa-yliaktiivisuutta

P.S. Tein täällä maniatestin. Sain tulokseksi 64 pistettä. 

If you scored... You may have...

54 & up            Severe mania
36 - 53              Moderate/severe mania
22 - 35              Mild to moderate mania
18 - 21              Borderline mania
10 - 17              Possible mild mania (hypomania)
0 - 9                  No mania likely

P.P.S. Tänään kyllä ahdisti, oli kahdenkeskinen sosiaalinen tilanne, johon toinen osapuoli odotti minun osallistuvan aktiivisesti. Pakenin silloin vessaan. Sitten innostuin kunnolla, ja olin taas koko päivän hirveän onnellinen.

P.P.P.S. Pelkään tämän loppuvan pian. Sitten masentaa ja ahdistaa taas kunnolla.