Ahdistaa. Taas vaihteeksi.
Vielä pari päivää sitten minulla oli erittäin hyvä ja onnellinen olo. Eilenkin taisi olla sinne päin. Nyt istun vessassa - pakenin tänne - ja kirjoitan tätä puhelimella.
Minä haluan jonkun diagnoosin. Haluan apua. Haluan, että ongelmani tunnistetaan. Haluan, että ongelmani ovat ylipäätään todellisia. Kaikkein eniten haluan kuitenkin tekosyyn. Olisi ihanaa pystyä sanomaan, että olen tällainen vain siksi, että olen sairas.
Hävettää myöntää. Hävettää kirjoittaa tätä. Hävettää, että on ihmisiä, joilla on todella paljon vaikeampaa kuin mahdollista minulla, mutta jotka silti jaksavat.
Mutta jos kaikki ongelmani johtuvat persoonastani, jos olen ihan ihka oikeasti tällainen, luultavasti tapan itseni ennen pitkää, keinolla tai toisella.
Muakin ärsyttää se, etten jaksa mitään. Tai vaan ihan vähän. Kun tein sen maalauksen, tein sen vain yhdellä pensselillä, koska en olisi jaksanut pestä useampia puhtaiksi.. Miten sitä voikin olla niin kertakaikkisen uupunut.
VastaaPoistaNiinpä. Ihan helvetistä on olla sairas niin, ettei vain jaksa. Jos olisi edes ettei pysty, asia olisi okei. Jos ei olisi jalkoja, olisi ihan okei, ettei pysty kävelemään. Silloin vituttaisi toki luultavasti enemmän, muttei ainakaan olisi jatkuvaa syyllisyyttä...
PoistaTosin minähän en edes ole sairas millään lailla. Ainakaan virallisesti. Minä en vain jaksa.
Vaikka sulla ei oliskaan mitään diagnoosia, niin mitä sitten? Oikeesti, sä itse tiedät parhaiten, miten sä voit. Ei siihen tarvita diagnoosia.
PoistaMä sain masennusdiagnoosini vasta joskus 25veenä, kun viimein viimeisillä voimilla marssin lääkäriin. Mutta oon ollu sairas jo ihan pienestä lapsesta.. Ja mulla lukee blogin diagnoosiluettelossa sosiaalisten tilanteiden pelko, mutta ei mulla siitä virallista diagnoosia ole. Mutta mä tiedän, että mulla on se.
Minun oireeni sopisivat ehkä paremmin (tai oikeastaan lähes täydellisesti) kaksisuuntaiseen mielialahäiriöön. En kyllä itse usko, että minulla on se. Jos järkevästi ajatellaan. Tunteet onkin juttu erikseen.
PoistaLuultavasti kyseessä on stressin, sosiaalisten ongelmien, läheisyyden puutteen, hormonien, menkkojen, huonon ruokavalion, huonon nukkumisen, mielisairauksista lukemisen ja vähäisen puhumisen summa.
Toisaalta, tuossa taitaa olla ihan tarpeeksi syitä mennä juttelemaan psykologille sairauksista tai niiden puutteista huolimatta.
Kyllä, tuossa on ihan tarpeeksi syitä. Ja ihan vaan jo syy "minua ahdistaa" riittää aivan hyvin. Siitä voi sitten lähteä purkamaan olotilaa eteenpäin. Rohkeasti vaan. Niin, ja laitoin sulle s-postia.
Poista