Koska tajusin, että kaikki järjestyy kyllä. Ei siltä aina tunnu, mutta eiköhän se niin ole. Mietin tässä, että pystyisinkö elämään, jos joutuisin vaikkapa pyörätuoliin. Tai kuuroutuisin. Sokeutuisin. Keskushermostoni vammautuisi.
Mutta kyllä, kyllä, kyllä ja kyllä. Minä eläisin, ja yrittäisin parhaani mukaan sopeutua. Minä tahdon niin kovasti elää, että enköhän selviä myös näistä pienemmistä pulmista.
Tässä on erään ihanan bloggaajan ihana keksintö. Eläkää. Vaikkei se olisikaan aina helppoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti