Taiteiden yö!

Tänään olin poikkeuksellisen iloinen. Olen jo ainakin muutaman viikon, ellen jopa kuukauden, ollut aika ahdistunut. Siihen on kyllä syitä, kuten muutto, totuttelu uudenlaiseen opiskeluun ja uudet ihmiset. Vieraat ahdistavat minua paljon. Hyvin paljon. Kun yritän puhua jollekulle, jonka tunnen huonosti tai en lainkaan, en meinaa saada hengitettyä. Sydämeni hakkaa. Ajatukset pyörivät väkkärää.

Mutta tänään minä uskalsin. Minä uskalsin ihan oikeasti.

Kävin 22 Pistepirkon ja Mirel Wagnerin Taiteiden yön keikalla. Oman osuutensa loputtua Wagner istahti ainoalle tyhjälle paikalle, eteeni portaille. Ja minä mietin, että kun hän nousee, nykäisen häntä hihasta ja sanon: "Anteeksi, mutta olisiko mitenkään mahdollista saada nimikirjoitus?"

Keikan loputtua mietin, miten etenisin. Sitten hän nousi, ja minä hänen perässään. Ja kun Wagner oli aikeissa poistua takavasemmalle, minä kosketin häntä olkapäälle ja kysyin nimmaria.

JA

MINÄ SAIN SEN!



Ja sitten lähdin. Mennessäni lauloin kadulla, ja tuiki tuntematon sanoi minua kauniiksi kirjakaupan edessä.

P.S. Löysin myös Plathin runoja (joita on vaikea löytää) kirjakaupasta alennuksella. Mikä on tämä mahtava päivä?

Iloista syksyn alkua kaikille!