Sateenkaarihan syntyy siitä, kun aurinko paistaa, mutta samanaikaisesti sataa. Olen nyt viime päivinä miettinyt, onkohan mahdollista olla vakavasti masentunut, mutta onnellinen yhtä aikaa. Luulisin, ettei ole. En tietenkään masennusta sairastamattomana voi tietää, mutta epäilen näin.
Mutta. Olen jo pitkään ollut hieman alakuloinen. Elämässäni ei tunnu tapahtuvan mitään, enkä saa itsekään mitään aikaiseksi. Miltei aina mielentilaani pohtiessani tulen siihen tulokseen, että olen vähän maassa, väsynyt, kyllästynyt tai masentunut. Joskus ihan rehellisesti surullinen.
Olen minä usein iloinenkin. Joskus suorastaan ylitsepursuavan - monen monta kertaa mieleni on tehnyt laulaa ja tanssia keskellä katua. Mutta se on aina ohimenevä olotila. Masennuskausi saattaa kestää päiviä, iloisuus usein vain tunteja.
Olen siis ison osan ajasta alakuloinen. Silti koen olevani onnellinen. Hassua. Ei minusta tunnu, että kaikki olisi aivan toivotonta helvettiä joka päivä. Tai jos joskus tuntuukin, uskon aina pääseväni siitä kyllä yli. Huominen vaikuttaa aina valoisalta ja ihanalta.
Mutta onko se silloin oikeasti onnellisuutta? Jos en pysty olemaan tässä hetkessä ja toteamaan olevani tyytyväinen, lasketaanko se onnellisuudeksi? Onko se niin, että sitä joko on onnellinen tai sitten ei? Tunteet tietysti vaihtelevat. Onnellisuus ei ole sidottu tunnetiloihin. Välillä voi olla vihainen, välillä surullinen, katkerakin, mutta silti onnellinen. Mutta entä jos aina kaiken takana on tyytymättömyys? Onko onnellinen ihminen aina tyytyväinen elämäänsä? Katoaako onnellisuus sinä tiettynä hetkenä, kun huomaa tarvitsevansa jotain todella kipeästi?
Näitä tällaisia kysymyksiä puntaroituani tulin viimein siihen tulokseen, että ei, minä en taida sittenkään olla onnellinen. Juuri tällä hetkellä en ole tyytyväinen elämääni. Tilanne saattaa tietysti muuttua syksyllä uuden elämänvaiheen alkaessa. Toki voi voihan myös olla, että kyseessä on vain ohimenevä sisäinen vaihe. Nyt vain odottelen hetken tutkaillen itseäni oikein kunnolla. Mikäli tilanne jatkuu samanlaisena, jos olen epätietoinen ja tyytymätön vielä pitkään, pyydän apua.
Koska jos on oikeasti onneton, eikä vain surullinen, on jotain vialla.
Anteeksi hyvin sekava teksti. Luultavasti kaipaisi vielä hiomista, mutta ehkä se kelpaa tällaisenaan. Toivottavasti ymmärsitte, mitä ajoin takaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti